torstai 18. elokuuta 2011

Kääpiökarhut pulassa

Émile Bravo: Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua (Boucle d'or et les sept ours nains), WSOY, 2010.
Suomennos: Mikael Ahlström

Muunnos Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä, jossa sekoitetaan hieman rooleja.

Nappasin toissapäivänä kirjastosta tämän lyhyen tarinan, joka on sekä sarjakuva että lastenkirja. Se alkaa siitä, että seitsemän kääpiökarhua saapuu kotiin suolakaivoksestaan ja toteaa jättiläisen nukkuvan sängyissään. Tarinassa sekoilee Kultakutri (kuuluisa jättiläisen tappaja), Lumikki (sängyissä makaava jättiläinen), Pillipiipari, kolmen pienen porsaan viisain porsas, Peukaloinen veljineen (Peikon surmaajia) sekä tietenkin seitsemän kääpiökarhua.

Kultakutrista on tullut Lumikkia suuteleva prinssi, koska hän on räätäli, joka nitisti seitsemän yhdellä iskulla. Lumikki on melko normaali, mutta hän on ahneuksissaan mennyt syömään kääpiökarhujen myrkkyomenan, joka onkin tarkoitettu rottien hoiteluun. Pillipiipari pistäytyy karhujen ovella tarjoamassa palvelujaan ja porsas käy karhujen talon romahdettuja viisastelemässä väärästä rakennusmateriaalin valinnasta.

Seikkailu tuo kaikkien elämään vauhtia: kirjan alkupuolella Kultakutri istuu linnassaan tylsistyneenä ja lopussa karhut pääsevät sänkyihin linnaan, mutta pitävät tylsänä ettei tarvitsekaan enää raataa.

Viime vuosina kaikenlainen satujen uudelleenkierrättäminen ja roolien muuttaminen on ollut hyvin suosittua. Hyviä esimerkkejä näistä postmodernisoiduista saduista löytyy mm. Roald Dahlin runomuotoisesta kirjasta "Tautisia tarinoita" ("Revolting rhymes", 1982).

Itse pidin tästä tarinasta erityisesti kääpiökarhujen vuoksi. Karhut olivat koko tarinan hieman tolaltaan ja haluavat vain päästä nukkumaan. He joutuvat suostuttelemaan prinssiä suutelemaan Lumikkia: "Mutta hänhän on kaunis! Menette naimisiin ja sitä rataa." Heti suudelman jälkeen Kultakutri lupaakin tehdä Lumikille hääpuvun.

Émile Bravo pokkasi kirjasta Goscinny-palkinnon (parhaasta käsikirjoituksesta) Angoulêmen sarjakuvafestareilla 2002.

En ole tullut ostaneeksi tätä kirjaa, mutta kirjastolöytönä se oli mukava. Kirja oli piristävä tuttavuus, joka kannattaa lukaista.

Kvaak.fi:stä löytyy arvio kirjasta.

1 kommentti:

  1. Kiinnostavalta kuulostaa. Oletko lukenut Roald Dahlin runokokoelman Revolting Rhymes? Siinä eräs tarina päättyy siihen, että Punahilkalla on susiturkin lisäksi siannahkainen laukku...

    VastaaPoista