Hyvien ja suosittujen sarjojen jatkaminen muiden piirtäminä ja käsikirjoittamina on aina vaikeaa. Nämä uudet versiot saattavat jakaa mielipiteet. Joskus taas niitä pidetään yksimielisesti surkeina.
Minulle Franquin on ollut se ainoa ja oikea Pikon ja Fantasion piirtäjä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Olen lukenut Pikoa ja Fantasiota arviolta vuosien 1975-76 vaihteesta. Muistan vieläkin, kun kävimme uudenvuodenjuhlissa paikassa, jossa oli hyllyssä Ruutu-nimisiä (ja varmaan myös Non Stop-) sarjakuvalehtiä, joita en ollut aiemmin nähnyt. Muistan tuolta kyläreissulta ainoastaan "Z niin kuin Zorbul" -tarinan (Ruutu, 1974). Voin vain kuvitella kuinka hankalaa minut oli saada aamuyöstä lähtemään kotiin.
Muiden piirtäjien esiinmarssi alkaa Fournierista, jolle Franquin 1967 antoi Piko ja Fantasion tekemisen. Fournier teki 1970-luvulla useita albumeita, joista vain kaksi on suomennettu. Lainasin tuoreeltaan molemmat kirjastosta, mutta en innostunut. Palasin mieluummin vanhojen tarinoiden pariin.
Seuraavaksi Cauvin & Nic jatkoivat sarjaa. En ole tainnut edes kunnolla lukea noita kirjoja.
Kiinnostukseni uusiin Pikoihin ja Fantasioihin herätti Tome & Janry. Heidän tarinoistaan olen eniten pitänyt "Karkotettujen laaksosta", joka on aika löyhä jatko "Kauhun kyydissä" -tarinaan, josta en paljon perusta. Ostin sen ruotsiksi (ilmestyi aiemmin) ja teimme vaimon kanssa appiukolle syntymäpäivälahjaksi itse käännöksen. Liimasimme kuplien päälle tarrat, joihin vaimo tekstasi suomenkieliset tekstit. Erikoisin Tomen & Janry albumeista on "Kone joka näki unia", koska se sijoittuu huomattavasti realistisempaan maailmaan kuin aiemmat Pikot ja Fantasiot. Siinä jopa rakastutaan.
Morvan & Munuera eivät aivan päässeet Tomen & Janryn tasolle ja heidän jälkensä on saanut vaikutteita mangasta. He kaiketi vielä jatkavat Pikon ja Fantasion tekemistä.
Hämmästyin, kun näin vuonna 2009 R-kioskin hyllyssä Tempo-lehden (lehtikokoinen), jossa oli täysin tuntemattoman Vehlmann & Yoann -parin tekele "Kivijättiläiset". Kyseessä oli rankalaisen kustantajan "Spirou One-Shot" -sarja, jossa eri tekijät tekisivät kukin yhden albumin. Ostin molemmat Egmontin Tempo-lehdet lähinnä kuriositeettina. Olen tyytyväinen siitä, että myöhemmin Egmont palasi albumikokoon.
Vuonna 2010 Egmont julkaisi kaksi albumia, jotka sijoittuvat ajallisesti ensimmäisiksi tarinoiksi toisen maailmansodan aikoihin (Piko on vielä oikea pikkolo, ks. kuva ylhäällä): "Nuoren sankarin päiväkirja" (Émile Bravo, ks. Kääpiökarhut pulassa) ja "Tummanvihreä pikkolopoika" (Yann & Schwartz). Jälkimmäistä en ollut saada ostettua, koska jouduin juoksemaan kaupasta toiseen ennen kuin löysin omani Fantasiapelien sarjakuvahyllystä. Pohdiskelin ensin johtuiko huono saatavuus kansikuvasta: Piko roikkuu natsilipusta. Sittemmin kirjaa on kyllä näkynyt hyllyissä normaalisti.
Nämä kaksi kirjaa ovat mielestäni parhaat Pikot ja Fantasiot sitten Franquinin. Fantasio on molemmissa tarinoissa hieman liian nolo (erityisesti "Nuoren sankarin päiväkirjassa"). "Tummanvihreä pikkolopoika" on näistä kahdesta parempi, vaikka siinä on hieman liikaa kikkailtu sarjakuvaviittauksilla.
Toivottavasti sarja vielä jatkuu. Seuraava suomennettava kirja tosin lienee "Panique en Atlantique" (Parme & Trondheim), jonka piirrostyyli poikeaa huomattavasti perinteisestä Pikosta ja Fantasiosta, mutta Trondheim kuulostaa lupaavalta.
Päivitys 4.9.2011: Egmontin ilmoittama julkaisupäivä "Paniikki Atlantilla" -albumille on 14.9.2011.
Suomessa julkaistujen Pikojen ja Fantasioiden tiedot löytyvät kätevästi Kimmo Lakoman sarjakuvaluettelosta.
Muiden piirtäjien esiinmarssi alkaa Fournierista, jolle Franquin 1967 antoi Piko ja Fantasion tekemisen. Fournier teki 1970-luvulla useita albumeita, joista vain kaksi on suomennettu. Lainasin tuoreeltaan molemmat kirjastosta, mutta en innostunut. Palasin mieluummin vanhojen tarinoiden pariin.
Seuraavaksi Cauvin & Nic jatkoivat sarjaa. En ole tainnut edes kunnolla lukea noita kirjoja.
Kiinnostukseni uusiin Pikoihin ja Fantasioihin herätti Tome & Janry. Heidän tarinoistaan olen eniten pitänyt "Karkotettujen laaksosta", joka on aika löyhä jatko "Kauhun kyydissä" -tarinaan, josta en paljon perusta. Ostin sen ruotsiksi (ilmestyi aiemmin) ja teimme vaimon kanssa appiukolle syntymäpäivälahjaksi itse käännöksen. Liimasimme kuplien päälle tarrat, joihin vaimo tekstasi suomenkieliset tekstit. Erikoisin Tomen & Janry albumeista on "Kone joka näki unia", koska se sijoittuu huomattavasti realistisempaan maailmaan kuin aiemmat Pikot ja Fantasiot. Siinä jopa rakastutaan.
Morvan & Munuera eivät aivan päässeet Tomen & Janryn tasolle ja heidän jälkensä on saanut vaikutteita mangasta. He kaiketi vielä jatkavat Pikon ja Fantasion tekemistä.
Hämmästyin, kun näin vuonna 2009 R-kioskin hyllyssä Tempo-lehden (lehtikokoinen), jossa oli täysin tuntemattoman Vehlmann & Yoann -parin tekele "Kivijättiläiset". Kyseessä oli rankalaisen kustantajan "Spirou One-Shot" -sarja, jossa eri tekijät tekisivät kukin yhden albumin. Ostin molemmat Egmontin Tempo-lehdet lähinnä kuriositeettina. Olen tyytyväinen siitä, että myöhemmin Egmont palasi albumikokoon.
Vuonna 2010 Egmont julkaisi kaksi albumia, jotka sijoittuvat ajallisesti ensimmäisiksi tarinoiksi toisen maailmansodan aikoihin (Piko on vielä oikea pikkolo, ks. kuva ylhäällä): "Nuoren sankarin päiväkirja" (Émile Bravo, ks. Kääpiökarhut pulassa) ja "Tummanvihreä pikkolopoika" (Yann & Schwartz). Jälkimmäistä en ollut saada ostettua, koska jouduin juoksemaan kaupasta toiseen ennen kuin löysin omani Fantasiapelien sarjakuvahyllystä. Pohdiskelin ensin johtuiko huono saatavuus kansikuvasta: Piko roikkuu natsilipusta. Sittemmin kirjaa on kyllä näkynyt hyllyissä normaalisti.
Nämä kaksi kirjaa ovat mielestäni parhaat Pikot ja Fantasiot sitten Franquinin. Fantasio on molemmissa tarinoissa hieman liian nolo (erityisesti "Nuoren sankarin päiväkirjassa"). "Tummanvihreä pikkolopoika" on näistä kahdesta parempi, vaikka siinä on hieman liikaa kikkailtu sarjakuvaviittauksilla.
Toivottavasti sarja vielä jatkuu. Seuraava suomennettava kirja tosin lienee "Panique en Atlantique" (Parme & Trondheim), jonka piirrostyyli poikeaa huomattavasti perinteisestä Pikosta ja Fantasiosta, mutta Trondheim kuulostaa lupaavalta.
Päivitys 4.9.2011: Egmontin ilmoittama julkaisupäivä "Paniikki Atlantilla" -albumille on 14.9.2011.
Suomessa julkaistujen Pikojen ja Fantasioiden tiedot löytyvät kätevästi Kimmo Lakoman sarjakuvaluettelosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti