lauantai 27. elokuuta 2011

Mitä on suomalainen sarjakuva?

Kävin eilen Taiteiden yönä kuuntelemassa paneelikeskustelua Kansalliskirjastossa. Aiheena oli suomalainen sarjakuva.

Panelin vetäjänä oli Juhani Tolvanen ja keskustelijoina sarjakuvantekijät Timo Mäkelä (mm. Hesarin "Minun elämäni"), Maria Björklund (mm. Nyt-liitteen "Planeetta Z") ja M.A. Jeskanen (tuore "Perkele"-kirja) sekä sarjakuvan tutkija Heikki Kaukoranta (mm. "Sarjakuvat"-kirja Kemppisen kanssa).

Ensimmäinen vetäjän kysymys panelisteille oli, että mikä on ensimmäinen heidän lukemansa suomalaiseksi tiedostamansa sarjakuva. Se oli kaikille vaikea kysymys. Pohdin itsekin asiaa ja päädyin samaan vastaukseen kuin Jeskanen eli Joonakseen. Myös Björklundin vastaus olisi voinut olla omani: Non-Stopin sisäkansien yksisivuiset tarinat. Mäkelän ja Kaukorannan ensimmäiset sarjakuvat olivat luonnollisesti huomattavasti vanhempia: Puupää yms.

Myöhemmin keskustelussa päädyttiin puhumaan suomalaisen sarjakuvan olemuksesta ja tulevaisuudesta. Yksi keskustelussa esiin nousseista havainnoista oli se, että lähes kaikki suomalainen sarjakuva on jotain muuta kuin ns. main stream -sarjakuvaa. Esimerkiksi ranskalaisella sarjakuvalla on niin vahvat perinteet, että ne muokkaavat uutta sarjakuvaa. Kaikki keskustelijat pitivät suomalaisten piirtäjien vahvuutena sitä, että he tekevät sarjakuvaa mistä ja miten huvittaa. Osa suomalaisesta huippusarjakuvasta onkin tietynlaista taidesarjakuvaa.

Mikä sitten tekee sarjakuvasta suomalaisen? Jälleen vaikea kysymys. Yksi vastaus: siinä kuvataan omia asioita joita nähdää ympärillä, eikä käytetä muualta kopioituja kliseitä (esim. amerikkalaisia vesiposteja). Lisäksi korostettiin kaavoihinkangistumatonta asioiden käsittelyä.

Tulevaisuuspohdinnoissa päädyttiin arvelemaan, että erilaiset sarjakuvagenret saattavat lisääntyä Suomessa. Jo nyt on ollut havaittavissa, että esimerkiksi Suomi-manga on ollut kovassa nousussa ja sillä on paljon uusia tekijöitä. Ilmaan heitettiin ajatus, että myös korkeatasoista suomalaista supersankarisarjakuvaa voisi olla tulevaisuudessa. Kysymyksessään Tolvanen pyysi mielipiteitä suomalaisesta sarjakuvasta 40 vuoden kuluttua.

Kysymys sarjakuvablogeista jakoi keskustelijoiden mielipiteet jyrkästi. Björklund esimerkiksi kertoi lukevansa niin paljon sarjakuvaa netissä, että hän ostaa huomattavasti vähemmän painettua sarjakuvaa kuin ennen. Jeskanen taas totesi, ettei lue lainkaan blogisarjakuvaa, koska hyvien sarjakuvien seulominen kaiken roskan seasta on liian työlästä. Toisaalta hän arveli ehkä itse julkaisevansa jotain blogimuodossa. Mäkelä oli kommenteissaan vielä huomattavasti tylympi toteamalla, että "Internet on Perkeleestä". Oli mielenkiintoista kuulla, että Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla kaikkien on luotava sarjakuvablogi.

Onnea 100-vuotiaalle suomalaiselle sarjakuvalle. Käykäähän pistäytymässä Kansalliskirjastossa ihailemassa arkkitehtuuria ja juhlanäyttelyä. Myös Helsingin sarjakuvafestivaalit ovat pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti