lauantai 20. elokuuta 2011

Samanstrumffaavaa ja smurffintekevää

Minusta ainoa oikea nimi näille sinisille pikku olennoille on strumffi! Syitä on kolme: alkuperäisnimi (les schtroumpfs), se, että lapsuudessani Ruudussa ja Non-Stopissa seikkaltiin tuolla nimellä sekä se, että smurffi kuulostaa typerämmältä kuin jämäkkä strumffi. Muistelen vieläkin sitä hämmennystä jonka koin, kun löysin 1978 ensimmäiseltä ruotsinmatkaltani "Astrosmurffen och en annorlunda smurf" -albumin.

Historiaa

Vuosina 1972-73 Semic julkaisi muutaman Muffe-albumin. Sitten Ruutu (1973-75) ja Non-Stop (1975-77) julkaisi kymmeniä lyhyitä ja pidempiä strumffi-juttuja. Tämän jälkeen Semic teki pyhäinhäväistyksen ja julkaisi 1980-84 smurffeja.

Strumffit ovat seikkailleet myös Johannes ja Pirkale -tarinoissa. Strumffien maailmanensiesiintyminen oli juuri "Kuusistrumffinen huilu" -tarinassa (Ruutu 1975 ja Otavan albumi 1977). Otavakin on sitten taipunut ja julkaissut 2009 tuon albumin nimellä "Kuusismurffinen huilu".

Miksi smurffit?

Ranskankielinen nimihän on les schtroumpfs. Koska niiden piirtäjä, Peyo, on belgialainen, albumit on melko pian käännetty myös flaamiksi, jolla tuo nimitys olikin de smurfen. Ei ole kovinkaan yllättävää, että englantiin otettiin tuo helpompi the smurfs. Samoin on ruotsin laita. Olen todella ylpeä, että suomeksi heistä tuli strumffeja (kiitokset Soile Kaukorannalle suomennoksista). Siis aluksi.

Joissain maissa on oltu selvästi omaperäisempiä: hyllystäni löytyy Die Schlümpfe saksaksi ja šmoulové tšekiksi.

Vaikuttaisi siltä, että lopullisen niitin arkkuun strumffasi animaatiosarja, jota esitettiin Pätkis-ohjelmassa joskus 1980-luvulla.

Mielipiteeni nimen oikeellisuudesta lienee keski-ikäisen kiukuttelua, sillä kaikki 80-luvulta smurffeja seuranneet taitavat oudoksua strumffi-nimeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti