Vasta vauvaikäinen Kal-L pelastuu tuhoutuvalta Krypton-planeetalta, kun hänen isänsä lähettää hänet kaukaiselle Maa-planeetalle. Hänen rakettinsa laskeutuu vuonna 1938 syrjäiselle maaseudulle Ukrainaan, missä maanviljelijäperhe löytää ja kasvattaa hänet. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänestä tulee teräsmies, Neuvostoliiton sotilasmahdin symboli.Yhdysvaltain hallitus yrittää tohtori Lex Luthorin avulla kukistaa tuon kaikkien työläisten sankarin. Myöhemmin Stalinin kuollessa hänestä tulee Neuvostoliiton presidentti.
Yleensä jätän amerikkalaiset supersankarisarjakuvat omaan arvoonsa. Olen jopa ollut hieman pöyristynyt siitä, että muutamissa helsinkiläisissä sarjakuvakaupoissa "supersankarimössö" on saanut liikaa tilaa.
Törmasin tähän kirjaan Itäkeskuksen kirjastossa ja seuraavana päivänä päätin tilata sen omaksi. Tässä kirjassa pistetään perinteinen Teräsmies-maailma uusiksi tavalla, joka tuo mieleen Émile Bravon "Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua" -kirjan (ks. blogiteksti). Tietyllä tavallahan teräsmiehestä on tullut kaikkien tuntema satu (siis jaettua kulttuurista kuvastoa[1]).
Vaikka piirrosjälki on supersankarityylistä, on tekijöitä selvästi inspiroinut sosialistinen realismi ja neuvostojulistetyyli. Varsinkin kansikuva ja lukujen alkulehdet ovat näyttäviä. Kannattaa huomioida myös uudelleen muotoiltu Teräsmies-logo työkaluineen. Minulla on kirjasta deluxe-painos, jonka lopussa on kiinnostava kokoelma tekijöiden luonnoksia.
Tarina on saanut myös poliittisia ulottuvuuksia kylmän sodan asetelmista. Hyvän ja pahan taistelusta on tullut enemmänkin idän ja lännen kamppailua. Klassiset teräsmieshenkilöt seikkailevat tässäkin tarinassa. Lex Luthor käyttää lännen resursseja Teräsmiehen kukistamisyrityksiinsä. Luonnollisestikaan hän ei kahda mitään keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi. Hän mm. yrittää saada aikaan lännen oman teräsmiehen, jonka rinnassa komeilee "US"-logo. Lontookin saa oman osansa supersankarien taistellessa ja Luthorin ampuessa risteilyohjuksia Cityyn. Toinen mielenkiintoinen hahmo kirjassa on Batman, joka taistelee neuvostohallintoa ja Teräsmiestä vastaan. Hänellä on päähineenään lepakonkorvainen karvalakki, jota Dave Johnson kommentoi luonnoksissa seuraavasti:
[1] Kaarina Koski, "Mediakulttuurin murros, YouTube ja folklore", Elore, 2011.
Vaikka piirrosjälki on supersankarityylistä, on tekijöitä selvästi inspiroinut sosialistinen realismi ja neuvostojulistetyyli. Varsinkin kansikuva ja lukujen alkulehdet ovat näyttäviä. Kannattaa huomioida myös uudelleen muotoiltu Teräsmies-logo työkaluineen. Minulla on kirjasta deluxe-painos, jonka lopussa on kiinnostava kokoelma tekijöiden luonnoksia.
Tarina on saanut myös poliittisia ulottuvuuksia kylmän sodan asetelmista. Hyvän ja pahan taistelusta on tullut enemmänkin idän ja lännen kamppailua. Klassiset teräsmieshenkilöt seikkailevat tässäkin tarinassa. Lex Luthor käyttää lännen resursseja Teräsmiehen kukistamisyrityksiinsä. Luonnollisestikaan hän ei kahda mitään keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi. Hän mm. yrittää saada aikaan lännen oman teräsmiehen, jonka rinnassa komeilee "US"-logo. Lontookin saa oman osansa supersankarien taistellessa ja Luthorin ampuessa risteilyohjuksia Cityyn. Toinen mielenkiintoinen hahmo kirjassa on Batman, joka taistelee neuvostohallintoa ja Teräsmiestä vastaan. Hänellä on päähineenään lepakonkorvainen karvalakki, jota Dave Johnson kommentoi luonnoksissa seuraavasti:
"I took a lot of crap from friends about this hat. But I still like the design. Russia is cold. Why can't Batman have a warm hat?"Suosittelen tätä kirjaa niille, jotka jaksavat sen väistämättömän supersankarimaisen piirrostyylin. Postmoderni käsittelytapa nostaa tarinan huomattavasti perinteisen Teräsmies-kirjan yläpuolelle.
[1] Kaarina Koski, "Mediakulttuurin murros, YouTube ja folklore", Elore, 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti